Shockballs- One Step Closer (single 2022)

 

Shockballs

One Step Closer (single)

 

Alkusanat

Yhtyeen olen tiennyt useamman vuoden ja tämä arvostelu on odottanut myös useamman vuoden.. Mutta nyt on viimein tullut aika! Yhtye Shockballs (helvetin hyvä ja tiukka nimi!) soittaa kunnon rujoa rokkia aidolla meiningillä sen verran tiedän, kun olen satunnaisen biisin kuunnellut yhtyeeltä ennen.

Kyselin nyt kun tämä tuli ajankohtaiseksi vielä, että jaellaanko tuomiota samalle biisille, josta oli alun perin puhetta ja asia oli edelleen ajankohtainen, joten mennään sillä! Tämä tuomio on hieman poikkeuksellisesti vain yhdelle biisille nimeltä One Step Closer. Biisi julkaistu 2022, joten on tässä hieman aikaa välissä todistetusti.

Bändi on perustettu 2015 ja tulee Raahesta. Aiemmin on tullut muutama julkaisu yhtyeeltä. 

 

 

Kokoonpano

Marko Niskala: Laulu & kitara

Timo Pohto: Basso

Petri Kotila: Rummut

Niko Mattila: Kitara

•      One Step Closer (single 2022)

Perhana samantien kun biisi käynnisty kunnon raskailla kitaroilla ja jämäkällä polkevalla rumpukompilla niin eihän siitä voi kuin innostua näin alustavasti. Riffi on kyllä perinteinen hard rock riffi. Soundipuolen kun yhdistää tuohon niin tulee itseasiassa hieman mieleen biisi (Accept- Balls to the Wall). Biisi on melko perus rokki runttaus, mutta monipuolisesti ja taitavasti toteutettuna kuitenkin. On monenlaista kitarointia ja 2 kitaran yhteistyötä, että toinen vetelee hieman kikkoja väliin niin siinä säilyy semmoinen vaaran ja vauhdin tuntu muuten perusrunttauksen kanssa. Vahva basso myös tekee kappaleesta raskaamman kuuloisen ja siten myös parantaa meininkiä osaltaan.

Laulut kuulostavat hyvälle, sanoitukset toimii ja laulajan ääni on pirun hyvä tähän hommaan. Paikoin laulajan ääni muistuttaa Exodus yhtyeen

Yhtye myös osaa tehdä hommaa niin, että mieli on ajassa ennen nykyaikaa, eli sanoisin että se on hyvä merkki sille, että homma osataan.

Biisin ainoa heikkous on mielestäni ajoittain hieman karkaileva kitarasoolo. Osa sooloa istuu pirun nätisti, mutta toinen osa tuntuu, että sävelet osuvat hieman ohi. Ei se nyt suoranaiset huonolta tai väärältäkään kuulosta, mutta ajoittain omaan korvaan pistää siinämäärin, että se nousi mieleen.

 

Tuomio

9/10 

 

 

 

 ENGLISH VERSION STARTS FROM HERE!

 

Opening words
I’ve known the band for several years now, and this review has also been waiting for several years… But the time has finally come! The band Shockballs (hell of a good and tight name!) plays proper raw rock with genuine attitude—that much I know from having listened to a few random tracks from them before.
Now that this became timely again, I asked whether we’re still judging the same song that was originally talked about, and it turns out that’s still the case, so let’s go with that! This review is a bit unusual in that it focuses on just one song, titled One Step Closer. The track was released in 2022, so clearly a bit of time has passed since.
The band was founded in 2015 and hails from Raahe, Finland. They have made couple releases before this one. 

 

Line-up
Marko Niskala: Vocals & Guitar
Timo Pohto: Bass
Petri Kotila: Drums
Niko Mattila: Guitar

 

One Step Closer (Single, 2022)
Damn, right from the get-go when the song kicks off with heavy guitars and a solid, pounding drum groove, you can’t help but get excited—at least as a first impression. The riff is very much a classic hard rock riff. Combined with the overall sound, it actually brings to mind the song Balls to the Wall by Accept.

The track is your fairly standard rock banger, but it’s executed with variety and skill. There’s a good amount of guitar work and two-guitar interplay, where one throws in some licks in between, keeping that sense of danger and momentum alive, even within an otherwise straightforward rock assault.

A strong bass also makes the song sound heavier, which in turn boosts the overall energy.
The vocals sound great, the lyrics work well, and the singer’s voice fits this kind of music damn well. At times, the vocals even remind me a bit of the band Exodus.

The band also has a knack for capturing a vibe that feels like it’s from a time before the modern era—which I’d say is a good sign that they know what they’re doing.

The only real weakness in the song, in my opinion, is the occasionally slightly wayward guitar solo. Part of the solo fits damn nicely, but the other part feels like the notes are slightly off. It’s not that it sounds outright bad or wrong, but it does stand out just enough to be noticeable to my ear.

 

Sentence

9/10