Brazen Forgery- Karelia Suite (EP)

 

Alkusanat / Taustaa

 Kyseessä on sooloprojekti, joka on julkaissut yhden albumin vuonna 2023 ja tämän EP:n 2024. 

Tämä Karjala-teemainen EP on julkaistu digitaalisena 19.9.2024, jolloin tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta jatkosodan päättäneestä Moskovan rauhasta.  

Artisti kertoo, että tämä sinfoninen teos kunnioittaa Karjalan suomalaisten ikiaikaista kulttuuriperintöä, joka jäi elämään, vaikka asuinalueet lopullisesti menetettiinkin. 

"Brazen Forgery on Turun seudulla pandemiaeristyksessä syksyllä 2021 kypsynyt eri metalligenrejä yhdistelevä sooloprojekti, jonka musiikki painottuu pääasiallisesti sinfonisen doom-/death-/black-/gothic-metallin kiasmaan."

En ole ennen tätä arvostelua ajatuksella vielä perehtynyt tuotantoon, mutta tehdään se taas tässä yhteydessä kun muodostellaan tuomiota.  

 

Ep sisältää 5 raitaa 

1. Karjalasta

2. Kajahtaa

3. Piilopirtti

4. Kaikki Kaunis Katoaa

5. Kuollut Maa 

 

TUOMIO 

Julkaisu alkaa mahtipontisella sinfonialla, joka kyllä ainakin nappaa mielenkiinnon mielestäni oikein hyvällä mahtipontisella koukulla. 

Musiikissa on paljon puhetta/ kuulutuksia musiikin taustalla, joka kyllä antaa erittäin haikean tunnelman tässä. En tiedä toisaalta samaan aikaan on hieman häiritsevää kun noita puheita ei aivan selkeästi erota musiikin taustalta, mutta toisaalta samaan aikaan sekin on omanlainen "efekti", joka puhuttelee. Se voi olla tietoinen valinta tai miksauksessa ilmennyt haaste kun kokonaisuutta luotu. 

Itse tehdyt monipuoliset vokaalit toimittelee kyllä erittäin nätisti ja lausunta on selkeää vaikka mennään black metal tyylilläkin siitä ei moitteita ollenkaan.

Soundipolitiikka on rumpujen osalla tiukaksi puristettua niin ne eivät ole kovin luonnollisen kuuloiset kuten ei monellakaan nykyaikaisella metalliäänitteellä asia korostuu varsinkin symbaalien osalla. 

Kokonaisuus kuitenkin soundipuolessa toimii kun tässä on rauhallisia ja synkkiä nopeita mättöosuuksia ja niiden kesken ei ilmene liian suuria heilahteluita se voi osaltaan myös olla syynä tuohon tiukaksi puristettuun soundiin. Myös sinfoniset elementit luo kokonaisuuteen varmasti omia haasteita tehdä yhtenäinen soundi koko julkaisulle tätä puolta kun ajatellaan niin on lopputulos hyvä. 

Kaikki Kaunis Katoaa biisi aiheutti kylmiä väreitä heti alkuun osaltaan tuo nuotion ääni tunnelma on vaan niin todellinen tuossa kohtaa. 

Teoksen päättää Kuollut Maa kappale, jossa on vahvat doom metal piirteet alussa "laahaavan" kitaran mukana. Jotenkin näissä puhtaampien laulujan kanssa soivissa kohdissa on semmoista legendaarisen Nicole yhtyeen vibaa mitä tuli joskus tykiteltyä armeija aikoina todella paljon autolla kasarmilta poistuessa ja sinne takaisin mennessä. Täydellinen lopetus tuon puheen palattua päättämään kovin muuten pitkä kappale! 

Tästä jonkin verran erityismainintaa pakko antaa, että teos on tehty sooloprojektina! Teoksella on aihepiiri ja kaikki on rakennettu sen ympärille hyväksi kokonaisuudeksi. Ehkä ainoita asioita oli tuo soundipuolen homma, että kokonaisuus on puristettu niin tiukaksi että rummuista on kadonnut eloa ja sitten itse olisin toivonut, että nuo puheosuudet/ kuulutukset olisivat olleet hieman nostettuna enemmän esille.  

Otan myös uuden käytännön kokeiluun, luovun numeroista sillä sanoilla on paljon suurempi merkitys ja se kertoo enemmän kuin numerot.  

 

English version starts from here!  

 

Brazen Forgery- Karelia Suite (EP)

 

Introduction / Background

This is a solo project that has released one album in 2023 and this EP.

This Karelia-themed EP was released digitally on September 19, 2024, marking exactly 80 years since the Moscow Armistice that ended the Continuation War.

The artist states that this symphonic work honors the ancient cultural heritage of the Finns of Karelia, which continued to live on even though their residential areas were permanently lost.

"Brazen Forgery is a solo project formed in the Turku region during pandemic isolation in autumn 2021, blending different metal genres. The music mainly focuses on the intersection of symphonic doom/death/black/gothic metal."

Before this review, I hadn’t really explored the material in depth, but I’ll do that now while forming a judgment.

The EP contains 5 tracks:

1. Karjalasta
2. Kajahtaa
3. Piilopirtti
4. Kaikki Kaunis Katoaa
5. Kuollut Maa

---

FINAL JUDGEMENT

The release begins with a grand symphonic intro that immediately grabs attention with a strong, majestic hook.

There is a lot of speech/announcements in the background of the music, which creates a very melancholic atmosphere. At the same time, it’s slightly distracting since the speech isn’t entirely clear, but on the other hand, it works as a kind of “effect” that still resonates. It may be a deliberate choice or a mixing challenge when building the overall sound.

The self-produced, versatile vocals work very nicely, and the articulation is clear even in black metal-style delivery no complaints there.

The drum sound is quite compressed, making it less natural, which is common in many modern metal recordings, especially noticeable in the cymbals.

However, the overall sound design works well. The mix balances calmer, darker sections with faster, more aggressive parts without drastic shifts. This may also explain the tightly compressed sound. The symphonic elements likely add their own challenges in achieving a cohesive mix, but considering that, the end result is solid.

The track Kaikki Kaunis Katoaa gave me chills right from the start—the campfire-like soundscape feels very real in that moment.

The EP concludes with Kuollut Maa, which begins with strong doom metal characteristics, featuring dragging guitar riffs. In the cleaner vocal sections, there’s a vibe reminiscent of the legendary band Nicole—something I used to listen to a lot during my army days while driving to and from the barracks. A perfect ending, especially with the return of spoken elements to close out an otherwise long track.

Extra credit must be given for this being a solo project! The work has a clear theme, and everything is built cohesively around it. The only real criticisms are the overly compressed sound—especially the lifeless drums—and that the spoken parts could have been brought more forward in the mix.

I will also try out a new approach: I will give up numerical ratings, because words carry much greater meaning and convey more than numbers. 

 

Agarwaen- Channel: Lunacy

 

Alkusanat

Alkuun pienet pahoittelut yhtyeelle, että tuomio venyi hyvin kauas ensimmäisistä yhteydenotoista, mutta tosiaan hommaa tehdään silloin kun kerkiää ja tämän vuoksi pahoittelut eivät ole sen suuremmat. Tämä julkaisu on alkuvuodelta 2023 ja ilmeisesti uusi albumi on tulossa 2026.  

Olen yhtyeen musiikkia kuullut satunnaisen kappaleen muutaman vuoden aikana ja katsonut jonkun livepätkän. Yhtyeen tyyli kyllä eroaa massasta niin musiikin kuin myös asujen puolesta sekä heillä on myös maskit.

Eipähän siinä mitään tämän tuomion toteutan hieman erilaisella tyylillä tehden koko julkaisun osalta vain yhteenvedon johon teen nostoja biiseistä. 

 

 AGARWAEN

 

TUOMIO (koko julkaisu)

Rumpujen symbaalisoundi on omaan makuun turhan sihinää se ei toki kaikissa biiseissä tule samalla tavalla esille, kun biisit ovat hieman poikkeavia ja osaan se istuu huomattavasti paremmin sellaisenaan. Esim. biisissä ”Mass Hypnosis” biisin paahdossa se istuu nätisti siihen, mutta säkeistön osalla taas ei niin hyvin.

Yleisesti soitossa ote on kyllä tiukkaa ja tässä on hyvin osattu tehdä semmoista ”sekopäistä” meininkiä pitäen silti sovitukset hyvinä. Yhtyeen teema on ilmeisesti jonkinlainen mielisairaala homma? 

Ehkä turhan rajua kontrastia/ vaihtuvuutta tulee biisien sisällä erilaisten osioiden välillä, mikä pistää korvaan. 

Vokaalit ovat hyvin omanlaiset, joka jo yksin erottaa yhtyeen massasta. Se on hyvä asia. 

Heillä on rohkeasti massasta poikkeava tyyli ja tälle varmasti riittää kysyntää ja tätä kuunnella ehkä vahvin ajatus on se, etten tiedä onko se yhtyeen vahvuus siinä, että ihmiset kuulokkeet päässä tai ihan kaiuttimistakaan kuuntelisivat tätä kotona istuen vaan se suurempi vahvuus on livepuolella, että tämä on mielenkiintoinen kokonaisuus, jota haluaa mennä seuraamaan paikan päälle. Mielestäni tuo on bändiä ajatellen myös vain hyvä asia.

Bändin musiikki myös sopisi hyvin peleihin tai elokuviin koska nämä ”mielenhäiriöiset” puhekohdat (esiintyy useassa biisissä) yms. pääsisivät paremmin oikeuksiin visuaalisen tarjoilun kera.

Ajoittain laulua ja hitaampia kohtia kuunnellessa käy mielessä hieman jopa pieni Barathrum vertaus toki huomattavalla määrällä mausteita päälle. Kokonaisuutta ajatellen taas tämä ei olekkaan enää yhtään siellä Barathrum osastolla.

Biisissä Graveyard Shift melodiat kun käynnistyy alko paikat jäykistyä on muuten melkoista korvakarkkia tuo! Biisi ei kuitenkaan muilta osin onnistu tekemään samanlaista efektiä.

 

Ehkä yksi mitä itse mietin musiikin ”kehittämisen osalta” kun makuasioitahan nämä vain ovat, mutta omaan korvaan nuo vaihtelut eri osien välillä niiden rajapinnat eivät saisi olla ehkä noin rajut.

Biisin ”Call of the Void” jää pyörimään ehkä hieman liikaa saman melodian ympärille.

Delirium biisin puhtaampi lauluosuus osasi yllättää melko lailla ja oli vielä julkaisun loppupuolella se on hyvä taktiikka sijoittaa jotain yllätyksiä kun on kuunnellut useamman biisin samantyyppistä meininkiä alle.

Viimeinen biisi on turhan tuhti mielestäni julkaisun loppuun.  

Tässä tarjoiltiin hyvin erilainen setti hyvin suurella määrällä yksityiskohtia, josta erittäin suuri hatun nosto. Nämä kaverit on kiistämättä taitavia ja heillä on selkeä visio omasta tekemisestään. 

Kuuntelun jälkeen vahvin ajatus oli se, että tämän haluan joskus nähdä livenä, mikäli siihen tulee hyvä mahdollisuus.

 

 

9/10

 

  ENGLISH VERSION STARTS FROM HERE

 

Opening words

First, a small apology to the band for the fact that this review was delayed far beyond the initial contacts, but simply put, things get done when there is time, and for that reason the apologies go no further. This release is from early 2023, and apparently a new album is expected in 2026.

Over the past few years I have heard the band’s music only sporadically—just a few songs—and watched a live clip or two. The band’s style clearly stands out from the masses, both musically and in terms of their outfits, and they also wear masks.

That being said, I will be carrying out this review in a slightly different way, by providing only an overall summary of the entire release and highlighting certain songs within it.

 

Sentence (Full release)

The cymbal sound of the drums is, to my taste, a bit too hissy. That said, it doesn’t come across the same way in every song, as the tracks differ somewhat, and in some of them it fits the overall sound much better as it is. For example, in the song “Mass Hypnosis” it works nicely during the song’s intense, driving sections, but in the verse parts it doesn’t sit quite as well.

Overall, the playing is tight, and the band has managed to create a kind of “crazy” atmosphere while still keeping the arrangements solid.
Perhaps there is a bit too much harsh contrast or variation within the songs between different sections.

The vocals are very distinctive, which alone already sets the band apart from the masses.
They boldly have a style that deviates from the mainstream, and there will certainly be demand for this. When listening, the strongest thought that comes to mind is that I’m not sure whether the band’s main strength lies in people listening to this at home with headphones on or through speakers, but rather in the live setting—that this is an intriguing whole you actually want to go and experience on site. In my opinion, that is only a good thing for the band.

The band’s music would also work well in games or films, because those “disturbed” spoken parts (which appear in several songs) and similar elements would really come into their own alongside visual material.

At times, when listening to the vocals and slower sections, a slight Barathrum comparison even comes to mind—though heavily spiced. When considering the overall picture, however, it’s not really there anymore at all.

In the song “Graveyard Shift,” when the melodies kick in, things really start to stiffen up—in a good way; that part is some serious ear candy! Otherwise, though, the song doesn’t quite manage to create the same effect throughout.

One thing I personally think about in terms of “developing” the music—though these are of course just matters of taste—is that the transitions between different sections might not need to be quite so abrupt.

The song “Call of the Void” perhaps lingers a bit too much around the same melody.
In “Delirium,” the cleaner vocal section was quite surprising, especially since it appears toward the end of the release. That’s a good tactic—placing surprises after the listener has already heard several songs with a similar vibe.

The final track is, in my opinion, a bit too "heavy" for the end of the release.

Overall, this was a very different kind of offering with a huge amount of detail, for which a very deep tip of the hat is deserved.
After listening, the strongest takeaway was that I would like to see this live someday, if I get good opportunity for that.

 

9/10