Hidden Capacity- On The Verge Of Chaos (2024)

 

Hidden Capacity- On The Verge Of Chaos (album) 

 

Alkusanat

Pahoittelut asianosaisille tuomion jonkinasteisesta myöhästymisestä julkaisuun nähden. 

Musiikki ja sanoitukset: Lauri Rätti 

Vokaalit ja soolokitara 6.biisissä: Miika Rajala

Äänitys: Teemu Koski

Miksaus & Masterointi: Michael Pahalen

Kansitaide: @mustaphadesign

"HC" logo: @neon_cacti 

 

Kiitos myös Inverse Recordsille julkaisun postituksesta ja mukana tuli myös muutama extrajulkaisu lisänä. Iso kumarrus ja maininta alkuun myös sinne!  

Alkuun pakko myös aina kertoa arvostuksen määrä kun yksin sanoittaa ja säveltää kokonaisen albumin se on huikea ja rohkeakin suoritus. Rohkeus tulee siitä, että julkaisua varmasti voidaan pitää henkilökohtaisempana sekä siitä, että yhdistetään useita eri osa-alueita sävellys, sovitus, soitto eri instumentit jne.. Auttamatta tässä joutuu aivan jokainen yhdistelemään vahvempia osa-alueita heikompiin, vaikka olisi millainen multi-instrumentalisti tai oman elämän lahjakkuus. 

 

TUOMIO  

Alkuun kitaristin korvaan iski melko rohkea määrä säröä kitaroissa, mutta se toimii muuten tässä julkaisussa paremmin kuin hyvin se tuo kunnon rässiä kehiin! Soundit toimii pirun hyvin myös yhteen kokonaisuutta kuunnellessa. 

Kitara ei kuitenkaan kuulosta järin isolta tai voimakkaalta, kuitenkin soundi on sellainen, että kaikki kuulostaa tiukalta ja selkeältä, mikä nähty ehkä kokonaisuudessa tärkeämpänä.

 Vokaaleiden monipuolisuus yllätti tässä ehkä eniten. Kaikista cleanein tyyli on ehkä pienoinen heikkous kokonaisuutta ajatellen, mutta sekään ei ole huono, mutta vaatii hieman ehkä totuttelua alkuun ainakin. Sillä on selvästi tavoiteltu semmoista perinteisempää Heavy Metal (ja no törmää tuollaiseen rässissäkin) tyyliä ja on mukana paikoin jotain Mustaine viboja. Örinät toimittelee pirun nätisti, mutta ehkä niistäkin jotenkin jää uupumaan tietynlainen voima tavallaan ääntä olisi varmaan pystynyt miksauspöydällä hieman levittää/ kasvattaa tuotantopuolen ihmiset, ehkä saa tästä kiinni ja osaa sanoa paremmin itsellä se puoli on vasta melko alkuvaiheen harjoittelussa. Sanotaan tähän väliin kuitenkin se, että vaikka örinä on vahvinta vokaaleissa ei julkaisu toimisi pelkällä sillä toteutettuna. Sanoituksien rytmitykset ja selkeys on kuitenkin perkeleen hyvää koko julkaisun! 

Rummut toimittelee tosi hyvin läpi julkaisun. Rummut on myös omaan makuun hyvin miksattu tähän kokonaisuuteen. Henkilökohtaisesti tarkastelen ehkä kriittisimmin symbaali iskujen erottuvuutta monesti metallimusiikissa ne voivat hukkua semmoiseen liian yhtenäiseen sihinään. 

Julkaisulla on paljon yksityiskohtia, joiden sovitus ja toteutus on kyllä erittäinkin tiukkaa. 

 Kitaramelodiat toimii melko hyvin koko julkaisun osalla ja niiden osalla myös soundit kunnossa. Ainut mikä ei itselle iske on välillä semmoiset duurivoittoiset kuviot, kun kuulostaa vähän iloiselta ja erikoiselta tässä kokonaisuudessa niin omaan korvaan ne luo semmoisen liiallisen progevivahteen josta en henkilökohtaisesti pidä. 

Biisien kestot ovat aika pitkiä keskimäärin jotain 5 minuutin luokkaa. Se osaltaan saa tässä hieman puutumaan kuunnellessa putkeen koko julkaisun. 

Julkaisun loppupuolella tulee hieman sellaista täytebiisien tuntua. En tiedä tekeekö tämän efektin kuunnellessa se, että soundimaailmaan väsyy, kappaleiden samankaltaisuuteen vai siihen, että biisit eivät ole yhtä hyviä kokonaisuuksia kuin ensimmäiset kappaleet. Toki näissäkin kappaleissa löytyy hienoja kohtia paikoin, mutta silti tuo tunne kuunnellessa valtasi mielen. 

Loppuun vielä muuten huomio, mikä musiikin kuuntelijan on hyvä tietää. Levyltä musiikki kuulostaa paljon paremmalta kuin netin kautta kuunneltuna, koska eri alustat pakkaa musiikkia tiedonsiirron "nopeuttamiseksi/ sujuvoittamiseksi" niin monesti se raiskaa kokonaisuudesta pois paljonkin. Testasin tämän julkaisun kohdalla tätä ilmiötä ja soitin myös levyn läppärin kautta kuulokkeisiin eli laitteet eivät muuttuneet välissä ja volumetaso oli myös koneen osalla vertailun ajan sama.  

Julkaisun kansivihkosessa oli erikoisuus, ettei ollutkaan biisien sanoitukset vaan tarinaa biiseistä. 

Eli itsellä esiin nousseet pointit tiivistettynä mitä itse muuttaisin. 

Lauluissa ja kitaroissa saisi olla enemmän voimaa/ "soida leveämmin". Progeilut melodioiden osalta pois. Kitarasoundista leikkaisin säröä pois ja toisin basson lätkettä kehiin.  

 

ENGLISH VERSION STARTS FROM HERE!

 

Hidden Capacity- On The Verge Of Chaos (album) 

Release information 

Apologies to everyone involved for the slight delay in publishing this review.

Music and lyrics: Lauri Rätti

Vocals and lead guitar on track 6: Miika Rajala

Recording: Teemu Koski

Mixing & Mastering: Michael Pahalen

Cover artwork: @mustaphadesign

"HC" logo: @neon_cacti

A big thank you also to Inverse Records for sending over the release, along with a few extra other releases. A deep bow and special mention to them right from the start!

First of all, I always feel compelled to express my appreciation when someone writes and composes an entire album on their own. It is an impressive and courageous achievement. The courage lies partly in the fact that such a release is inevitably more personal, but also in the challenge of combining multiple disciplines composition, arrangement, performance on various instruments, and more. No matter how skilled a multi-instrumentalist may be, everyone eventually has to balance their stronger areas against their weaker ones.

FINAL JUDGEMENT

The first thing that struck my guitarist's ear was the fairly bold amount of distortion in the guitar tone. However, it works exceptionally well on this release it brings plenty of authentic thrash energy to the table. The overall sound palette also blends together remarkably well.

That said, the guitars do not sound particularly huge or overwhelmingly powerful. Instead, the tone is tight and clear, which was likely considered more important for the overall presentation.

The versatility of the vocals was perhaps the biggest surprise. The cleanest vocal style may be a slight weakness in the overall package, though it is by no means bad it simply takes a little getting used to. It clearly aims for a more traditional Heavy Metal approach (which can also be found in thrash), and there are occasional hints of Dave Mustaine-like vibes. The growls are delivered very nicely, although they seem to lack a certain degree of power. Perhaps they could have been given a bit more width or presence during mixing. Those with more production experience may be able to articulate this better; my own experience in that area is still relatively limited. That said, while the growls are the strongest aspect of the vocal performance, the release would not work as well if it relied solely on them. The lyrical phrasing, rhythm, and clarity are consistently excellent throughout the entire album.

The drums perform very well from start to finish. They are also mixed in a way that suits my personal taste. One thing I often pay particular attention to in metal music is cymbal definition, as cymbal hits can easily disappear into a continuous wash of noise. Thankfully, that is not an issue here.

The album contains a wealth of details, and both the arrangements and execution are exceptionally tight.

The guitar melodies work quite well throughout most of the release, and the tones/sounds are also on point. The only thing that doesn't really click with me is the occasional major-key-driven passages. They sound a bit too cheerful and unusual in the context of the overall composition, and to my ears they add an overly progressive vibe that I personally don't like.

The songs are relatively long, averaging around five minutes in length. As a result, listening through the entire album in one sitting can become somewhat tiring.

Toward the latter half of the release, a slight sense of filler tracks begins to emerge. I'm not entirely sure whether this impression is caused by fatigue with the overall soundscape, the similarity between some of the songs, or simply because those tracks are not as strong as the opening material. There are certainly excellent moments within them, but the feeling remained throughout my listening experience.

As a final note, there is something music listeners should keep in mind: the album sounds noticeably better on physical media than when streamed online. Various platforms compress audio in order to facilitate faster and smoother data transmission, and this often strips away a significant amount of the music's depth and detail. I tested this phenomenon with this release by playing both the CD and the streamed version through the same laptop and headphones, with the volume level kept identical throughout the comparison.

One unusual feature of the album booklet was that, instead of containing the song lyrics, it included stories and background information about the songs.

So, to summarize the main points that stood out to me and what I would personally change:

The vocals and guitars could have more impact and sound wider in the mix. I would get rid of the more progressive-sounding melodic passages. As for the guitar tone, I'd dial back the distortion and bring the bass more to the forefront, letting it add some punch and clank to the overall sound.

 

 

  

 

 

 

Brazen Forgery- Karelia Suite (EP)

 

Alkusanat / Taustaa

 Kyseessä on sooloprojekti, joka on julkaissut yhden albumin vuonna 2023 ja tämän EP:n 2024. 

Tämä Karjala-teemainen EP on julkaistu digitaalisena 19.9.2024, jolloin tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta jatkosodan päättäneestä Moskovan rauhasta.  

Artisti kertoo, että tämä sinfoninen teos kunnioittaa Karjalan suomalaisten ikiaikaista kulttuuriperintöä, joka jäi elämään, vaikka asuinalueet lopullisesti menetettiinkin. 

"Brazen Forgery on Turun seudulla pandemiaeristyksessä syksyllä 2021 kypsynyt eri metalligenrejä yhdistelevä sooloprojekti, jonka musiikki painottuu pääasiallisesti sinfonisen doom-/death-/black-/gothic-metallin kiasmaan."

En ole ennen tätä arvostelua ajatuksella vielä perehtynyt tuotantoon, mutta tehdään se taas tässä yhteydessä kun muodostellaan tuomiota.  

 

Ep sisältää 5 raitaa 

1. Karjalasta

2. Kajahtaa

3. Piilopirtti

4. Kaikki Kaunis Katoaa

5. Kuollut Maa 

 

TUOMIO 

Julkaisu alkaa mahtipontisella sinfonialla, joka kyllä ainakin nappaa mielenkiinnon mielestäni oikein hyvällä mahtipontisella koukulla. 

Musiikissa on paljon puhetta/ kuulutuksia musiikin taustalla, joka kyllä antaa erittäin haikean tunnelman tässä. En tiedä toisaalta samaan aikaan on hieman häiritsevää kun noita puheita ei aivan selkeästi erota musiikin taustalta, mutta toisaalta samaan aikaan sekin on omanlainen "efekti", joka puhuttelee. Se voi olla tietoinen valinta tai miksauksessa ilmennyt haaste kun kokonaisuutta luotu. 

Itse tehdyt monipuoliset vokaalit toimittelee kyllä erittäin nätisti ja lausunta on selkeää vaikka mennään black metal tyylilläkin siitä ei moitteita ollenkaan.

Soundipolitiikka on rumpujen osalla tiukaksi puristettua niin ne eivät ole kovin luonnollisen kuuloiset kuten ei monellakaan nykyaikaisella metalliäänitteellä asia korostuu varsinkin symbaalien osalla. 

Kokonaisuus kuitenkin soundipuolessa toimii kun tässä on rauhallisia ja synkkiä nopeita mättöosuuksia ja niiden kesken ei ilmene liian suuria heilahteluita se voi osaltaan myös olla syynä tuohon tiukaksi puristettuun soundiin. Myös sinfoniset elementit luo kokonaisuuteen varmasti omia haasteita tehdä yhtenäinen soundi koko julkaisulle tätä puolta kun ajatellaan niin on lopputulos hyvä. 

Kaikki Kaunis Katoaa biisi aiheutti kylmiä väreitä heti alkuun osaltaan tuo nuotion ääni tunnelma on vaan niin todellinen tuossa kohtaa. 

Teoksen päättää Kuollut Maa kappale, jossa on vahvat doom metal piirteet alussa "laahaavan" kitaran mukana. Jotenkin näissä puhtaampien laulujan kanssa soivissa kohdissa on semmoista legendaarisen Nicole yhtyeen vibaa mitä tuli joskus tykiteltyä armeija aikoina todella paljon autolla kasarmilta poistuessa ja sinne takaisin mennessä. Täydellinen lopetus tuon puheen palattua päättämään kovin muuten pitkä kappale! 

Tästä jonkin verran erityismainintaa pakko antaa, että teos on tehty sooloprojektina! Teoksella on aihepiiri ja kaikki on rakennettu sen ympärille hyväksi kokonaisuudeksi. Ehkä ainoita asioita oli tuo soundipuolen homma, että kokonaisuus on puristettu niin tiukaksi että rummuista on kadonnut eloa ja sitten itse olisin toivonut, että nuo puheosuudet/ kuulutukset olisivat olleet hieman nostettuna enemmän esille.  

Otan myös uuden käytännön kokeiluun, luovun numeroista sillä sanoilla on paljon suurempi merkitys ja se kertoo enemmän kuin numerot.  

 

English version starts from here!  

 

Brazen Forgery- Karelia Suite (EP)

 

Introduction / Background

This is a solo project that has released one album in 2023 and this EP.

This Karelia-themed EP was released digitally on September 19, 2024, marking exactly 80 years since the Moscow Armistice that ended the Continuation War.

The artist states that this symphonic work honors the ancient cultural heritage of the Finns of Karelia, which continued to live on even though their residential areas were permanently lost.

"Brazen Forgery is a solo project formed in the Turku region during pandemic isolation in autumn 2021, blending different metal genres. The music mainly focuses on the intersection of symphonic doom/death/black/gothic metal."

Before this review, I hadn’t really explored the material in depth, but I’ll do that now while forming a judgment.

The EP contains 5 tracks:

1. Karjalasta
2. Kajahtaa
3. Piilopirtti
4. Kaikki Kaunis Katoaa
5. Kuollut Maa

---

FINAL JUDGEMENT

The release begins with a grand symphonic intro that immediately grabs attention with a strong, majestic hook.

There is a lot of speech/announcements in the background of the music, which creates a very melancholic atmosphere. At the same time, it’s slightly distracting since the speech isn’t entirely clear, but on the other hand, it works as a kind of “effect” that still resonates. It may be a deliberate choice or a mixing challenge when building the overall sound.

The self-produced, versatile vocals work very nicely, and the articulation is clear even in black metal-style delivery no complaints there.

The drum sound is quite compressed, making it less natural, which is common in many modern metal recordings, especially noticeable in the cymbals.

However, the overall sound design works well. The mix balances calmer, darker sections with faster, more aggressive parts without drastic shifts. This may also explain the tightly compressed sound. The symphonic elements likely add their own challenges in achieving a cohesive mix, but considering that, the end result is solid.

The track Kaikki Kaunis Katoaa gave me chills right from the start—the campfire-like soundscape feels very real in that moment.

The EP concludes with Kuollut Maa, which begins with strong doom metal characteristics, featuring dragging guitar riffs. In the cleaner vocal sections, there’s a vibe reminiscent of the legendary band Nicole—something I used to listen to a lot during my army days while driving to and from the barracks. A perfect ending, especially with the return of spoken elements to close out an otherwise long track.

Extra credit must be given for this being a solo project! The work has a clear theme, and everything is built cohesively around it. The only real criticisms are the overly compressed sound—especially the lifeless drums—and that the spoken parts could have been brought more forward in the mix.

I will also try out a new approach: I will give up numerical ratings, because words carry much greater meaning and convey more than numbers. 

 

Agarwaen- Channel: Lunacy

 

Alkusanat

Alkuun pienet pahoittelut yhtyeelle, että tuomio venyi hyvin kauas ensimmäisistä yhteydenotoista, mutta tosiaan hommaa tehdään silloin kun kerkiää ja tämän vuoksi pahoittelut eivät ole sen suuremmat. Tämä julkaisu on alkuvuodelta 2023 ja ilmeisesti uusi albumi on tulossa 2026.  

Olen yhtyeen musiikkia kuullut satunnaisen kappaleen muutaman vuoden aikana ja katsonut jonkun livepätkän. Yhtyeen tyyli kyllä eroaa massasta niin musiikin kuin myös asujen puolesta sekä heillä on myös maskit.

Eipähän siinä mitään tämän tuomion toteutan hieman erilaisella tyylillä tehden koko julkaisun osalta vain yhteenvedon johon teen nostoja biiseistä. 

 

 AGARWAEN

 

TUOMIO (koko julkaisu)

Rumpujen symbaalisoundi on omaan makuun turhan sihinää se ei toki kaikissa biiseissä tule samalla tavalla esille, kun biisit ovat hieman poikkeavia ja osaan se istuu huomattavasti paremmin sellaisenaan. Esim. biisissä ”Mass Hypnosis” biisin paahdossa se istuu nätisti siihen, mutta säkeistön osalla taas ei niin hyvin.

Yleisesti soitossa ote on kyllä tiukkaa ja tässä on hyvin osattu tehdä semmoista ”sekopäistä” meininkiä pitäen silti sovitukset hyvinä. Yhtyeen teema on ilmeisesti jonkinlainen mielisairaala homma? 

Ehkä turhan rajua kontrastia/ vaihtuvuutta tulee biisien sisällä erilaisten osioiden välillä, mikä pistää korvaan. 

Vokaalit ovat hyvin omanlaiset, joka jo yksin erottaa yhtyeen massasta. Se on hyvä asia. 

Heillä on rohkeasti massasta poikkeava tyyli ja tälle varmasti riittää kysyntää ja tätä kuunnella ehkä vahvin ajatus on se, etten tiedä onko se yhtyeen vahvuus siinä, että ihmiset kuulokkeet päässä tai ihan kaiuttimistakaan kuuntelisivat tätä kotona istuen vaan se suurempi vahvuus on livepuolella, että tämä on mielenkiintoinen kokonaisuus, jota haluaa mennä seuraamaan paikan päälle. Mielestäni tuo on bändiä ajatellen myös vain hyvä asia.

Bändin musiikki myös sopisi hyvin peleihin tai elokuviin koska nämä ”mielenhäiriöiset” puhekohdat (esiintyy useassa biisissä) yms. pääsisivät paremmin oikeuksiin visuaalisen tarjoilun kera.

Ajoittain laulua ja hitaampia kohtia kuunnellessa käy mielessä hieman jopa pieni Barathrum vertaus toki huomattavalla määrällä mausteita päälle. Kokonaisuutta ajatellen taas tämä ei olekkaan enää yhtään siellä Barathrum osastolla.

Biisissä Graveyard Shift melodiat kun käynnistyy alko paikat jäykistyä on muuten melkoista korvakarkkia tuo! Biisi ei kuitenkaan muilta osin onnistu tekemään samanlaista efektiä.

 

Ehkä yksi mitä itse mietin musiikin ”kehittämisen osalta” kun makuasioitahan nämä vain ovat, mutta omaan korvaan nuo vaihtelut eri osien välillä niiden rajapinnat eivät saisi olla ehkä noin rajut.

Biisin ”Call of the Void” jää pyörimään ehkä hieman liikaa saman melodian ympärille.

Delirium biisin puhtaampi lauluosuus osasi yllättää melko lailla ja oli vielä julkaisun loppupuolella se on hyvä taktiikka sijoittaa jotain yllätyksiä kun on kuunnellut useamman biisin samantyyppistä meininkiä alle.

Viimeinen biisi on turhan tuhti mielestäni julkaisun loppuun.  

Tässä tarjoiltiin hyvin erilainen setti hyvin suurella määrällä yksityiskohtia, josta erittäin suuri hatun nosto. Nämä kaverit on kiistämättä taitavia ja heillä on selkeä visio omasta tekemisestään. 

Kuuntelun jälkeen vahvin ajatus oli se, että tämän haluan joskus nähdä livenä, mikäli siihen tulee hyvä mahdollisuus.

 

 

9/10

 

  ENGLISH VERSION STARTS FROM HERE

 

Opening words

First, a small apology to the band for the fact that this review was delayed far beyond the initial contacts, but simply put, things get done when there is time, and for that reason the apologies go no further. This release is from early 2023, and apparently a new album is expected in 2026.

Over the past few years I have heard the band’s music only sporadically—just a few songs—and watched a live clip or two. The band’s style clearly stands out from the masses, both musically and in terms of their outfits, and they also wear masks.

That being said, I will be carrying out this review in a slightly different way, by providing only an overall summary of the entire release and highlighting certain songs within it.

 

Sentence (Full release)

The cymbal sound of the drums is, to my taste, a bit too hissy. That said, it doesn’t come across the same way in every song, as the tracks differ somewhat, and in some of them it fits the overall sound much better as it is. For example, in the song “Mass Hypnosis” it works nicely during the song’s intense, driving sections, but in the verse parts it doesn’t sit quite as well.

Overall, the playing is tight, and the band has managed to create a kind of “crazy” atmosphere while still keeping the arrangements solid.
Perhaps there is a bit too much harsh contrast or variation within the songs between different sections.

The vocals are very distinctive, which alone already sets the band apart from the masses.
They boldly have a style that deviates from the mainstream, and there will certainly be demand for this. When listening, the strongest thought that comes to mind is that I’m not sure whether the band’s main strength lies in people listening to this at home with headphones on or through speakers, but rather in the live setting—that this is an intriguing whole you actually want to go and experience on site. In my opinion, that is only a good thing for the band.

The band’s music would also work well in games or films, because those “disturbed” spoken parts (which appear in several songs) and similar elements would really come into their own alongside visual material.

At times, when listening to the vocals and slower sections, a slight Barathrum comparison even comes to mind—though heavily spiced. When considering the overall picture, however, it’s not really there anymore at all.

In the song “Graveyard Shift,” when the melodies kick in, things really start to stiffen up—in a good way; that part is some serious ear candy! Otherwise, though, the song doesn’t quite manage to create the same effect throughout.

One thing I personally think about in terms of “developing” the music—though these are of course just matters of taste—is that the transitions between different sections might not need to be quite so abrupt.

The song “Call of the Void” perhaps lingers a bit too much around the same melody.
In “Delirium,” the cleaner vocal section was quite surprising, especially since it appears toward the end of the release. That’s a good tactic—placing surprises after the listener has already heard several songs with a similar vibe.

The final track is, in my opinion, a bit too "heavy" for the end of the release.

Overall, this was a very different kind of offering with a huge amount of detail, for which a very deep tip of the hat is deserved.
After listening, the strongest takeaway was that I would like to see this live someday, if I get good opportunity for that.

 

9/10