Shockballs- One Step Closer (single 2022)

 

Shockballs

One Step Closer (single)

 

Alkusanat

Yhtyeen olen tiennyt useamman vuoden ja tämä arvostelu on odottanut myös useamman vuoden.. Mutta nyt on viimein tullut aika! Yhtye Shockballs (helvetin hyvä ja tiukka nimi!) soittaa kunnon rujoa rokkia aidolla meiningillä sen verran tiedän, kun olen satunnaisen biisin kuunnellut yhtyeeltä ennen.

Kyselin nyt kun tämä tuli ajankohtaiseksi vielä, että jaellaanko tuomiota samalle biisille, josta oli alun perin puhetta ja asia oli edelleen ajankohtainen, joten mennään sillä! Tämä tuomio on hieman poikkeuksellisesti vain yhdelle biisille nimeltä One Step Closer. Biisi julkaistu 2022, joten on tässä hieman aikaa välissä todistetusti.

Bändi on perustettu 2015 ja tulee Raahesta. Aiemmin on tullut muutama julkaisu yhtyeeltä. 

 

 

Kokoonpano

Marko Niskala: Laulu & kitara

Timo Pohto: Basso

Petri Kotila: Rummut

Niko Mattila: Kitara

•      One Step Closer (single 2022)

Perhana samantien kun biisi käynnisty kunnon raskailla kitaroilla ja jämäkällä polkevalla rumpukompilla niin eihän siitä voi kuin innostua näin alustavasti. Riffi on kyllä perinteinen hard rock riffi. Soundipuolen kun yhdistää tuohon niin tulee itseasiassa hieman mieleen biisi (Accept- Balls to the Wall). Biisi on melko perus rokki runttaus, mutta monipuolisesti ja taitavasti toteutettuna kuitenkin. On monenlaista kitarointia ja 2 kitaran yhteistyötä, että toinen vetelee hieman kikkoja väliin niin siinä säilyy semmoinen vaaran ja vauhdin tuntu muuten perusrunttauksen kanssa. Vahva basso myös tekee kappaleesta raskaamman kuuloisen ja siten myös parantaa meininkiä osaltaan.

Laulut kuulostavat hyvälle, sanoitukset toimii ja laulajan ääni on pirun hyvä tähän hommaan. Paikoin laulajan ääni muistuttaa Exodus yhtyeen

Yhtye myös osaa tehdä hommaa niin, että mieli on ajassa ennen nykyaikaa, eli sanoisin että se on hyvä merkki sille, että homma osataan.

Biisin ainoa heikkous on mielestäni ajoittain hieman karkaileva kitarasoolo. Osa sooloa istuu pirun nätisti, mutta toinen osa tuntuu, että sävelet osuvat hieman ohi. Ei se nyt suoranaiset huonolta tai väärältäkään kuulosta, mutta ajoittain omaan korvaan pistää siinämäärin, että se nousi mieleen.

 

Tuomio

9/10 

 

 

 

 ENGLISH VERSION STARTS FROM HERE!

 

Opening words
I’ve known the band for several years now, and this review has also been waiting for several years… But the time has finally come! The band Shockballs (hell of a good and tight name!) plays proper raw rock with genuine attitude—that much I know from having listened to a few random tracks from them before.
Now that this became timely again, I asked whether we’re still judging the same song that was originally talked about, and it turns out that’s still the case, so let’s go with that! This review is a bit unusual in that it focuses on just one song, titled One Step Closer. The track was released in 2022, so clearly a bit of time has passed since.
The band was founded in 2015 and hails from Raahe, Finland. They have made couple releases before this one. 

 

Line-up
Marko Niskala: Vocals & Guitar
Timo Pohto: Bass
Petri Kotila: Drums
Niko Mattila: Guitar

 

One Step Closer (Single, 2022)
Damn, right from the get-go when the song kicks off with heavy guitars and a solid, pounding drum groove, you can’t help but get excited—at least as a first impression. The riff is very much a classic hard rock riff. Combined with the overall sound, it actually brings to mind the song Balls to the Wall by Accept.

The track is your fairly standard rock banger, but it’s executed with variety and skill. There’s a good amount of guitar work and two-guitar interplay, where one throws in some licks in between, keeping that sense of danger and momentum alive, even within an otherwise straightforward rock assault.

A strong bass also makes the song sound heavier, which in turn boosts the overall energy.
The vocals sound great, the lyrics work well, and the singer’s voice fits this kind of music damn well. At times, the vocals even remind me a bit of the band Exodus.

The band also has a knack for capturing a vibe that feels like it’s from a time before the modern era—which I’d say is a good sign that they know what they’re doing.

The only real weakness in the song, in my opinion, is the occasionally slightly wayward guitar solo. Part of the solo fits damn nicely, but the other part feels like the notes are slightly off. It’s not that it sounds outright bad or wrong, but it does stand out just enough to be noticeable to my ear.

 

Sentence

9/10

Northvoid- Ember Remains (EP)

 

Alkusanat

Aikaa taas vierähtänyt tovi kiireiden vuoksi. Homma jatkuu ja tälläkertaa tuomiota jaellaan Northvoid nimiselle yhtyeelle. Olen yhtyeen musiikkia napostellut vain pieniä annoksia ajoittain ennen tätä koska tämäkin arvostelu oli sovittu jo aikoja aikoja sitten. Laitoin sitten kyselyä, että tehdäänkö tämä vanhasta julkaisusta ja viestinä tuli jos tehtäisiin uudemmasta tuotannosta samantien.

 

Säv. Markus Heikkinen

San. Timo Korkalainen

Sov. Northvoid

Miksaus ja masterointi: Heikki Marttila/ Guru Studio, Joensuu

Kansitaide: Markus Heikkinen

 

Kokoonpano

Markus Heikkinen: Kitarat

Timo Korkalainen: Rummut

Kimmo Timonen: Laulut

Risto Aittola: Basso

•      Northern Breeze

Hitaalla kitaralla ja rummulla käynnistetään tämä EP. Hyvänkuuloiset soundit äkkiseltään mietittynä, mutta rummuissa peltiääni ei itseä oikein miellytä liian jotenkin sihinää. Melodiassa ja rytmissä on Opeth yhtyeen viboja ainakin mitä muistelen itse kuunnelleeni enemmän ehkä joskus 10 vuotta sitten enemmän. Tämä olikin puhtaasti instrumentaaliveto. Ihan mielenkiintoinen sävellyksen puolesta kyllä ja toimiva. Hyvä aloitus ottamaan kuuntelijan huomion.

•      Wilderness

Mielenkiintoinen riffi heti alkuun ja laulut vakuutti kyllä kokonaisuuden kanssa. Laulu ja musiikki sopii hyvin yhteen eikä tunnu irtonaisille toisistaan. Kiipparimelodia antaa enemmän tuollaista kauhuntuntua ja paikoin meno käy mahtipontisenkuuloisena. Puolet biisistä on raskaampaa toistuvaa mättöä, mutta se kuulostaa hyvälle ja osiot sopivat keskenään hyvin yhteen. Puolen välin tienoilla musiikki vaihtuu hieman melodiapainotteisempaan ja rauhallisempaan laulun jatkuessa raakana tämäkin vaihdos oli hyvin toteutettu/ sovitettu. Kitarasoolo käynnistyy pirun nätisti ja siinä on hyvä maku siinämielessä, että noudattaa biisin luonnetta joka on erittäinkin tärkeää. Soolon jälkeen paluu tuohon hunajaiseen tremoloriffiin kuulostaa kyllä pirun hyvälle! Mielenkiintoinen lopetus biisille jääkö tuossa basso yksin ilman kitaroita vai mitähän tuossa oikein on, mutta jokatapauksessa erilainen lopetus kuin mihin totuttu.  

Sun & Moon

Rytmikäs aloitusriffi tässä hieman jotain Obituary vibaa. Jaahas tässä tarjoillaan sitten melko tiukkoja riffejä läpi biisin. En oikein tuosta olikohan kolmannen riffin melodisemmasta lopetuksesta, se ei jotenkaan istu kokonaisuuteen olisiko ekan kerran jossain 1:25 paikkeilla biisissä. Ei se pahalle kuulosta, mutta omaan korvaan jotenkin liian ”iloinen” lopetus. Biisi on täynnä tiukkaa rytmittelyä ja riffejä. Biisin tomifilli kuulostaa hieman jännältä. En osaa sanoa mikä siinä tekee, mutta kuulostaa kuin kalvot olisi hieman lötköt tjn. En kuitenkaan usko että näin on vaan jokin muu äänitysteknillinen juttu on taustalla. Lopetus biisille on tiukka, mutta yllättävä siinämielessä, että se katkeaa kuin seinään.

•      Entrusted

Tämä alkaa heti hieman melodisemmalla ja rauhallisemmalla menolla. Hyvänkuuloista fiilistelyä tulee jotenkin heti mieleen, että tässä olisi semmoista ns ”hittiainesta”. Biisissä en havainnut mitään huomautettavaa ja mielestäni tämä on tähän asti kaikista toimivin biisi kokonaisuutena. Tässä myös tulee enemmän tomikomppeja ja tässä ne kuulostavat hyvälle. Tässä tullaan siihen mielenkiintoiseen seikkaan, mikäli ja kun miksaus on tehty koko äänitteen osalle yhtenäisenä se riippuu kaikki kokonaisuudesta. Tässä on erilaista riffittelyä ja melodioita jne niin sama soundi rummussa toimii eritavalla, kuin kunnon paahtamisessa. Tuo varmasti on myös se vaikein asia myös miksaajalle.

•      The Ember

Biisi alkaa väkevästi, rumpujen osalta vain tuli hieman mieleen, että ne kuulostaa hätäiselle vaikka meneekin musiikin mukaan. (nuo muutamat tomi iskut). Laulussa on paikoin hirmu tavallaan korostetusti selkeää artikulointia mikä kuulostaa kyllä voimakkaalle ja erittäinkin hyvälle. Onkohan tätä äänitetty tai miksattu hieman eritavalla tuli mieleen, koska tuollainen pointti iski mieleen tätä kuunnellessa.

 

 

Loppusanat

- Tässä tarjoiltiin vaihtelevaa kattausta erilaisia juttuja, mutta ei karattu liian kauas tyylillisesti, joten kokonaisuutta pitäisin hyvinkin toimivana.

- Kitarariffit, melodia ja soolot olivat kaikki kyllä hyviä ja sovitukset ylipäänsä toimi hyvin. Taitava yhtye kyseessä jälleen.

- Rumpujen osalta pidän basari, hihatti ja virveli soundista. Crash pelti soundi taas on omaan makuun turhan sihinää. Otan tuosta yhden pisteen pois, koska muuten mielestäni musiikillisesti julkaisu oli kyllä varsin toimiva.

- Jään odottelemaan yhtyeeltä kokopitkää. Olen huomannut, että monella yhtyeellä onnistuu tehdä erittäinkin tiukka EP tai muu lyhyempi julkaisu, mutta albumitasolla, jossa tehdään esim. 10 biisiä sen toteuttaminen säilyttämällä tiukka taso sekä riittävä muttei liian suuri vaihtelu on se haaste, jossa enää harvempi onnistuu.

 

Tuomio

9/10

ENGLISH VERSION STARTS FROM HERE! 

 

Opening words

It’s been a while again due to busy schedules. The work continues, and this time the judgment is handed down to a band named Northvoid. I’ve only listened their music in small doses before this, since this review was actually agreed upon a long time ago. I reached out to ask whether we’d be reviewing an older release, but the response was that we should go straight to something more recent.

 

 

Composition: Markus Heikkinen

Lyrics: Timo Korkalainen

Arrangement: Northvoid

Mixing and mastering: Heikki Marttila/ Guru Studio. Joensuu

Cover artwork: Markus Heikkinen

 

Line-up

Markus Heikkinen: Guitars

Timo Korkalainen: Drums

Kimmo Timonen: Vocals

Risto Aittola: Bass

 

•      Northern Breeze

This EP starts with slow guitar and drums. Immediately I think I like these sounds except some drumbell sound it has too much ”hiss/whoosh”. Rhythm and melodies bring some Opeth vibes when I start to think those days maybe 10 years back when listened more that band. This was instrumental track. This one was interesting and works well I think. It takes listeners attention very nice way.

 

•         Wilderness

An intriguing riff right from the start, and the vocals really impressed in combination with the rest. The vocals and music fit together seamlessly. The keyboard melody adds a horror-like atmosphere at times, and the song becomes quite ”pompous” in these parts. About half of the track is heavier and more repetitive riffing, but it works well and the sections are cohesive. Around the midpoint, the music shifts to a more melodic and calm tone while the raw vocals continue—the transition and arrangement were very well executed. The guitar solo starts beautifully and is done with ”good taste”, staying true to the character of the song, which is crucial. After the solo, the return to that honey-like tremolo riff sounds absolutely fantastic! The ending is curious—does the bass remain alone without guitars, or what exactly is going on there? Either way, it’s a unique ending unlike the usual.

---

•  Sun & Moon

Rhythmic opening riff here gives off a bit of an Obituary vibe. Okay, we’re getting some tight riffing throughout the track. I wasn’t too fond of the more melodic ending to what I think is the third riff—first appears around the 1:25 mark. It doesn’t sound bad, but to my ears, it feels a bit too cheerful and doesn’t quite fit the overall mood. The song is full of tight rhythms and riffs. The tom fill sounds a bit odd—I can’t pinpoint exactly why, maybe the drumheads are too loose or something? Though I doubt that’s the case, it’s probably some recording or mixing quirk. The ending is tight but surprisingly abrupt—it just stops cold.

---

• Entrusted

This one kicks off with a more melodic and calmer feel. Great-sounding atmosphere—immediately gives the impression that this could be something of a "hit" track. I didn’t notice anything to complain about here, and in my opinion, it’s the most cohesive and successful song so far. There are more tom grooves here too, and they sound good in this context. This brings up an interesting point—if the mix was done consistently across the entire release, everything depends on the overall composition. Since this track features a different kind of riffing and melody, the same drum sound works differently than it does in heavier sections. That’s probably the biggest challenge for the mixing engineer as well.

---

• The Ember

Starts off strong. On the drums, some parts made me feel like they sound rushed, though they follow the music—especially a few tom hits. The vocals are, at times, very clearly articulated, which sounds powerful and quite impressive. I wonder if this one was recorded or mixed a bit differently, as that thought struck me while listening.

---

Final Words

-        - This EP offers a varied selection of material without straying too far stylistically, so I’d consider the overall package to work really well.

 

-        - Guitar riffs, melodies, and solos were all solid, and the arrangements overall were effective. Once again, a talented band.

 

 

-       - Regarding the drums, I liked the kick, hi-hat, and snare sound. The crash cymbal sound, on the other hand, had too much sizzle for my taste. I’d deduct one point for that, because otherwise, musically, the release was very solid.

 

-      -   I’m looking forward to a full-length from the band. I’ve noticed that many bands can deliver a really tight EP or shorter release, but making a full-length album—say, 10 tracks—while maintaining consistent quality and just enough variation (but not too much) is the real challenge.

 

Sentence

9/10