Tässä on nyt hieman julkaisutaukoa tullut mutta nyt olisi vuorossa tämän loistavan yhtyeen nimeltä Jerico uudet 5 kappaletta arvostelussa!
Edellinen 3 biisin EP Stonelake sessions vakuutti minut siitä, että kyseessä oli taitava kaksikko biisien takana.
Odotukset ovat nyt valmiiksi korkealla ja tiedän, että taas tarjoillaan loistavaa musiikkia.
Ei muutakun biisit tulille ja kirjoitellaan mietteet ylös!
1.
1. Blackmoonshine
Biisissä on melko mukaansatempaava riffi heti alkuun, mutta se muistuttaa minua jostain jo olevasta riffistä melko paljon. Biisiä täydennetään tuollaisella pienellä kitarasooloilulla, jonka jälkeen komppi tasaantuu ja vokaalit antavat biisille suunnan. Vokaalit kyllä kuulostavat hyvältä.
Tuo oli uusi mauste, että on korkeampiakin vokaaleita.
Biisissä on paljon kitaralla soitettuja soolo osuuksia, jotka kuitenkin pohjautuvat biisissä olevaan melodiaan.
Biisin lopetus myös mielestäni on hieno, että paiskotaan rummuilla tasaista komppia ja on paljon sitä peltiä perkele!
2. Diving
Tämän biisin alusta mietin, että tämä voisi olla jossain Sons of Anarchy tyylisessä elokuvassa. Perhana että kuulostaa vaan niin hyvältä!
Biisissä on kohta, kun meno rauhoittuu, joka kuulostaa melko improvisoidulta jammailulta, mutta kuitenkin kaikki on soitettu niin taitavasti ja miten musiikki kasvaa tuosta kunnon soolon saattelemana ja rummuilla myös isketään voimakkaammin, joka luo hienosti mahtipontisuutta biisin loppuun.
Ehkä tuossa tuli hieman pitkä kohta ilman laulua, mutta se oli kuitenkin hyvin toteutettu kaikinpuolin.
Tässä olisi pätkä biisissä esiintyvää riffiä jonka poimin korvakuulolta.
3. Halla Nälkä Kuolema
Tämä suomenkielinen biisi ja tälläinen musiikki tuovat kyllä melkoisen mausteen. Tässä biisissä hyvin korostuu blues musiikista tutut kitarahommat.
Biisin lopussa toistetaan useasti tuota biisin nimeä, joka on hieno lopetus biisille. Siinä on taianomainen tunne jotenkin, kun sanat lausutaan noin ja tuo rumpu tuo mieleen sellaisen noitarummun.
4. Unjust War
Biisi alkaa melko hidastempoisella ja raskaalla riffillä. Tässä on osattu hienosti tuoda sellaista vanhempaa tyyliä musiikkiin. Sellainen Led Zeppelin viba hyvin vahvasti. Ekana itselle jotenkin hyppii jokin whole lotta love päähän tuollaisesta riffistä. Vaikka voisi tulla myös jokin Black Sabbath yhtä hyvin ellei jopa vahvemmin kun alkaa hieman pähkäillä tarkemmin.
Vaikutteitahan varmasti löytyy molemmilta.
Rumpujen soundit on melko hillityt mutta tässä kyllä kaikki mielestäni toimii tosi hyvin, että kitaroiden soundi myöskään ei ole mikään ainakaan nykypäivään perinteinen todellakaan ja mikään soitin ei nouse liikaa peittämään toisia, että jatkuvasti kaikki yksityiskohdat musiikissa tulee todella hienosti esille eri soittimilla ja mitä muita efektejä musiikkiin onkin lisätty!
Ja rummuilla pystytään näin tehtynä hyvin luomaan sitä että musiikki kasvaa ajoittain mahtipontiseksi ilman että biisin osat vaikuttavat irtonaiselta keskenään.
Biisi lopetus on tehty hienosti kuin musiikki "saatettaisi" loppuun ja se on toteutettu hienosti.
5. Land of Deceased
Biisissä esiintyvien melodioiden tahdissa väkisin omakin naama vääntyy sellaiseen, kuin kaikki tietää kun kitaristit vetää jotain kitarasooloja oikein tunteella.
Viimeinen biisi onkin pitkä! 7 ja puoli minuuttia HUH HUH!
Biisin noin puolessavälin tuntuu kuin musiikki loppuisi ja se jää hieman pyörimään siihen. Kunnes musiikki taukoaa hetkeksi ja kuin jokin radio alkaisi soittamaan hiljempaa musiikkia pitääkseen musiikin elossa. Se soi hieman samalla tyylillä kuin jokin soittorasia, että se sitten vain taukoaa! Itseasiassa ihan helvetin nerokas ja hienosti toteutettu lopetus! Tämä yllätti minut ja jäi itseasiassa häkellyttämään oikein huolella!
Sitten luetaan tuomiota
Tuomio
10/10!!!
